Oikein tehtynä käyttäjäkokemuksen suunnitteluun budjetoidaan resursseja samaan tapaan kuin varsinaiseen ohjelmointityöhön. Tässä kohdassa projektin tilaaja on usein ongelmissa kun hän ei tiedä mihin hän on budjetoimassa. Mitä oikeastaan saan kun panostan käyttäjäkokemuksen suunnitteluun?
Konteksti vaikuttaa oleellisesti käyttäjäkokemukseen
Mitä käyttäjä haluaa Chatbotilta?
Oletko kypsä suunnittelemaan eläville käyttäjille?
Mistä tiedät kehittyväsi? Mistä tiedät, että kuntosalilla vietetty aika ei ole mennyt hukkaan? Mistä tiedät sovelluksen kehittyvän? Mistä tiedät, että sovellus vie vähemmän taustajärjestelmän resursseja? Mistä tiedät, että toteutetun käyttöliittymäsuunnittelun jälkeinen työ on parempi kuin vanha?
Kuntosalilla vietetyn ajan hyötyjen todentaminen on helppoa. Jos jaksat joka viikko tehdä hieman pidemmän sarjan liikkeitä x, y ja z, tiedät että kehitystä tapahtuu. Sitä kuinka paljon sovellus vie taustajärjestelmän resursseja voi seurata useallakin eri työkalulla. Käyttöliittymän kehittymistä voi tarkastella tekemällä käytettävyystestin sekä vanhalle että uudelle käyttöliittymän versiolle ja vertailemalla tuloksia keskenään.
Sovelluksen käyttäjäkokemuksen kehittymistä voidaan seurata samoilla keinoilla kuin sovelluksen käytettävyyden kehittymistä. Käyttäjäkokemus täytyy kuitenkin suunnitella ja yrityksellä täytyy olla valmiudet käyttäjäkokemuksen suunnitteluun tai toisella nimellä UX-suunnitteluun. Kuinka yrityksen kehittymistä käyttäjäkokemuksen suunnittelun valmiudessa voidaan sitten seurata?
Yksi keino valmiuden seurantaan on Jakob Nielsenin määrittelemä UX-kypsyys, joka kuvaa sitä, kuinka paljon yrityksen prosessit ottavat käyttäjät huomioon kun tuotteita suunnitellaan ja kehitetään. Nielsenin mukaan yrityksen UX-kypsyys jakautuu kahdeksaan vaiheeseen alkaen vaiheesta “paras käyttäjä on kuollut käyttäjä” ja päättyen vaiheeseen, jossa koko organisaatio toimii käyttäjälähtöisesti.
Missä UX-kypsyyden vaiheessa Haltu sitten yrityksenä on? Kuten kaikki muukin käyttäjäkokemukseen liittyen: se riippuu.On projekteja, joissa kehittäjä tekee käyttäjäkokemuksen suunnittelun kehityksen ohessa. Tällöin kyseessä on UX-kypsyyden toinen vaihe, kehittäjäkeskeinen käyttäjäkokemuksen suunnittelu. Kehittäjä on kuitenkin kehittämänsä järjestelmän asiantuntija ja osaa käyttää järjestelmää liian hyvin, eikä siksi vastaa taidoiltaan tavallista käyttäjää.Toisaalta on myös projekteja, joiden perusteella voidaan katsoa UX-kypsyyden olevan Haltulla neljännessä vaiheessa. Neljännessä vaiheessa projektin budjetista osa on allokoitu UX-suunnitteluun. Kokonaisuudessaan suunnitteluun käytettävissä oleva budjetti on yleensä 10–15 % projektin kokonaisbudjetista ja se sisältää sekä UX-, UI- että graafisen suunnittelun. Koska projektin tuntihinta on kiinteä, UX-suunnitteluun käytettävissä oleva aika on riippuvainen projektin kokonaisbudjetista.
Toisen ja neljännen vaiheen väliin jää UX-kypsyyden kolmas vaihe, josta käytetään nimitystä Skunkworks UX, enkä ole vielä keksinyt miten sen kääntää järkevästi. Kyseessä on kuitenkin ilman budjetissa olevaa valtuutusta tehtävä käyttäjäkeskeinen suunnittelu. Ad hoc -testaus on hyvä keino tehdä nopeasti käytettävyystestausta. Esimerkiksi UX-ammattilainen voi käyttää viisitoista minuuttia sovelluksen läpikäyntiin. Kyseessä on nimensä mukaisesti tässä ja nyt tehtävä testaus, ilman sen kummempia suunnitelmia. Ad hoc -testauksen avulla voidaan löytää suurimmat käytettävyysongelmat ja tuloksia voidaan käyttää osoittamaan siirtymisen UX-kypsyyden neljänteen vaiheeseen tuottavan vielä parempia tuloksia.
Onneksi yhdessäkään projektissa ei kuitenkaan olla enää ensimmäisessä vaiheessa ja ajatella kuolleen käyttäjän olevan paras käyttäjä.Tavoitteena on nostaa Haltun UX-kypsyys aluksi kuudenteen vaiheeseen. Kuudennessa vaiheessa yrityksellä on prosessi, jonka mukaan käyttäjäkeskeisen suunnittelun tuloksia seurataan ja prosessi on käytössä jokaisessa projektissa. Se miten tulokset saadaan, on projektikohtaista mutta jokaisessa projektissa käyttäjäkeskeinen suunnittelu on iteratiivista.
Kuinka kuudenteen vaiheeseen sitten päästään? Nielsenin mukaan eteneminen vaiheittain on suositeltavaa pakotetun hyppäyksen sijaan. Hänen mukaansa pakotettu hyppäys aiheuttaa todennäköisesti muutosvastarintaa, koska UX-kypsyyden kasvaessa myös toimintatavat, käsitteet ja vaatimukset muuttuvat. Vaikka Haltulla selvästi on halua olla yritys, joka tuottaa käyttäjäkokemukseltaan loistavia palveluita, en halua että halu tapetaan hukuttamalla työntekijät vaatimuksiin tai kuristamalla heidät toimintatapojen muutoksilla.Siksi etenemme vähitellen. Esimerkiksi koulutusten avulla lisätään tietoisuutta muun muassa siitä, mitä käyttäjäkokemus on, miten sitä suunnitellaan ja kehitetään sekä miten sitä voidaan mitata. Tavoitteena on, että jokainen pystyy tarvittaessa tekemään ad hoc -testausta. Projekteissa tehtävillä UX-katselmoinneilla ohjataan kehitystä kohti parempaa käyttäjäkokemusta. Neljännestä viidenteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää selviä tuloksia parantuneen käyttäjäkokemuksen vaikutuksista. Siksi neljännessä vaiheessa käyttäjätestauksen lisääminen on erittäin tärkeää. Käyttäjätestausta pitäisi tehdä mieluummin projektin alkuvaiheessa sen sijaan, että sitä tehtäisiin vasta lähes valmiilla tuotteella.Kuinka kauan tähän kaikkeen sitten kuluu aikaa? Kymmenen vuotta sitten Nielsen arvioi että siirtyminen toisesta vaiheesta seitsemänteen vie noin 20 vuotta ja kuudenteen vaiheeseen noin 13 vuotta.
Nykyisin yleinen käsitys käyttäjäkokemuksesta ja sen vaikutuksista on parantunut, joten asiakkaan vaatimukset ja halu UX-toiminnan kehittymiselle todennäköisesti nopeuttavat siirtymiä kaikissa yrityksissä. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksella suunnittele käyttäjäkokemukseltaan huonoja palveluja.
