Julkisen verkkopalvelun kehitys: JHS-90 suositukset

Verkkopalveluiden kehitys on välttämätöntä julkisen sektorin organisaatioiden parantaessa jatkuvasti digitaalisia palveluitaan. Nykypäivän digitalisoituvassa maailmassa on tärkeää, että palvelut ovat paitsi tehokkaita ja helppokäyttöisiä, myös saavutettavia kaikille käyttäjille.

Tätä helpottaakseen Digi- ja väestötietoviraston alainen Suomidigi-palvelu, jonka tavoitteena on edistää julkisen sektorin digitalisaatiota, on laatinut ohjeistuksen julkisten verkkopalveluiden kehittämiseen. Tämä ohjeistus kulkee nimellä JHS 90. JHS 90 ohjaa julkisen sektorin toimijoita suunnittelemaan ja kehittämään verkkopalveluitaan käyttäjien tarpeisiin ja odotuksiin vastaavalla tavalla.

Tässä artikkelissa käydään yleisiä läpi yleisiä suosituksia julkisen verkkopalvelun kehittämiseen tuon dokumentin pohjalta, jotta lukijat saisivat helpommin käsityksen siitä minkälaisia suosituksia on olemassa julkishallinnon verkkopalveluiden kehittämiseen.

Alkuperäinen dokumentti on pitkä, joten olemme pyrkineet kokoamaan siitä tärkeimmät kohdat tähän artikkeliin ja kertomaan ne helpommin ymmärrettävässä muodossa.

Alla vielä sisällysluettelo aiheen teemoihin:

1. Mikä on verkkopalvelu?
2. Verkkopalvelun yleiset periaatteet ja reunaehdot
• Verkkopalvelun hyödyt
• Verkkopalvelut osana kokonaisarkkitehtuuria ja palveluiden viitearkkitehtuureja
• Verkkopalvelu osana tiedonhallintaa
• Verkkopalvelun johtaminen ja hallinta
3. Esiselvitys verkkopalvelun kehittämisestä
• Verkkopalvelun konseptin määrittely
• Verkkopalvelun käyttöliittymäkonsepti
• Verkkopalvelun visuaalisen ilmeen konsepti
4. Verkkopalvelun suunnittelu ja vaatimusmäärittely
• Verkkopalvelun käyttäjälähtöisyyden vaatimukset
• Verkkopalvelun esteettömyys ja saavutettavuus
• Verkkopalvelun tietomallin määrittely
• Verkkopalvelun sisällön ja rakenteen suunnittelu
5. Verkkopalvelun hankinta ja kilpailutus
6. Verkkopalvelun toteutus, testaus ja käyttöönotto
7. Verkkopalvelun ylläpito
8. Verkkopalvelun tietoturvallisuus

1. Mikä on verkkopalvelu?

Verkkopalvelu tarkoittaa yleensä avointa verkkosivustoa, jota käytetään selaimella ja jossa on tietosisältöä tai sähköisiä asiointipalveluita. Se helpottaa käyttäjien asiointia verkossa tarjoamalla mahdollisuuden mm. omatoimiseen asiointiin ajasta ja paikasta riippumatta. Verkkopalvelulla ei tarkoiteta tässä tapauksessa palvelimen verkkoon tarjoamia palveluita (en. network services) tai sulautettuja järjestelmiä (en. embedded systems).

Artikkelin suositukset soveltuvat eri laitteilla käytettäviin avoimiin verkkopalveluihin, kuin myös suljettuihin verkkopalveluihin, kuten intranetiin. Suositukset ovat myös yhteensopivia sovellusten tai mobiilisovellusten kanssa, joiden käyttöliittymä on samankaltainen kuin tyypillisellä verkkosivustolla

Kaikista vaativimmille ja räätälöidyille verkkopalveluille nämä suositukset eivät välttämättä sovi täysin. Esimerkkejä näistä ovat karttasovellukset, ammattikäyttöön tarkoitetut järjestelmät ja liikeohjatut käyttöliittymät.

2. Verkkopalvelun yleiset periaatteet ja reunaehdot

Tyypillisesti verkkopalveluiden avulla pyritään ohjaamaan asiakkaita muista palvelukanavista sähköisiin kanaviin, jotta asioinnin joustavuus paranisi sekä kustannustehokkuus lisääntyisi.

Organisaatiorajojen yli ulottuvat strategiat ja kehittämisohjelmat - kuten Julkisen hallinnon asiakkuusstrategia - tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa ja kehittäessä verkkopalvelua.

Verkkopalvelun kehittämiseen ja ylläpitoon liittyvä lainsäädäntö tulee ottaa huomioon myös. (ks. liite 2)

Verkkopalvelua kehittäessä voi syntyä uusia tarpeita ja toiminnon ylläpitämiseen liittyviä riippuvuuksia, kuten käyttöä opastava asiakastuki. Ylläpidon ja mahdollisten tukitoimintojen vaatimat resurssit tulee huomioida kehittämispäätöstä tehtäessä. Resursseja tulee varata myös palvelun jatkokehitykseen ja henkilöstön koulutustarpeisiin.

Verkkopalvelun kehittämisen perusperiaatteita, joita suositellaan noudatettavaksi, ovat muun muassa:

• Tunnista käyttäjien tarpeet ja suunnittele palvelu näiden pohjalta.

• Varmista että verkkopalvelu on yhdenmukainen organisaation strategian ja tavoitteiden kanssa.

• Rakenna verkkopalvelu, älä pelkkiä verkkosivuja. Älä siis tuota pelkkää sisältöä sivustolle, vaan huomioi eri keinot tukea käyttäjän tarpeita asioinnin mahdollistamiseksi.

• Toteuta verkkopalvelun kehittämisessä käytettävyyteen liittyviä testauskierroksia. Älä tee liian isoja muutoksia vaan pyri nopeisiin toteutuksiin. Aidot käyttäjäpalautteet auttavat muokkaamaan verkkopalvelua käyttäjäystävällisemmäksi.

• Suunnittele verkkopalvelusta mahdollisimman helppokäyttöinen.

• Huomioi lainsäädäntö ja sen asettamat vaatimukset verkkopalvelun toteutuksen eri vaiheissa.

2.1 Verkkopalvelun hyödyt

Verkkopalvelut tuovat asiakkaille monipuolisia hyötyjä. Ne mm. mahdollistavat asioinnin ajasta ja paikasta riippumatta ja vähentävät transaktiokustannuksia. Asiointi on usein vaivatonta sekä sen avulla voidaan seurata asioinnin etenemistä. Verkkopalveluiden kautta asiakkaiden on mahdollista saada lisätietoja asiointiin sekä löytää myös muuta tärkeää ajantasaista tietoa.

Asiakkaille ja sidosryhmille tuotetun hyödyn lisäksi myös organisaatiot itse hyötyvät verkkopalvelusta. Se mm. vahvistaa käyttäjän positiivista mielikuvaa palveluntarjoajasta ja sen avulla voidaan lisätä organisaation toiminnan tunnettuutta, vaikuttavuutta ja avoimuutta. Esimerkkejä avoimuutta tukevista palveluista ovat mm. www.demokratia.fi, www.kansalaisaloite.fi.

Verkkopalvelu lisää asiakkaiden omatoimisuutta ja sitoutumista, esim. antamalla heidän päivittää omia tietojaan verkossa. Asiakastiedot ovat yleensä paremmin ajan tasalla, jos asiakas pystyy itse niitä muokkaamaan.

Usein verkkopalvelut tuottavat kustannussäästöjä organisaatiolle. Verkon kautta tuotettu palvelu on alkuinvestoinnin jälkeen usein edullisin kustannuksiltaan, kun verrataan muihin monikanavaisen palvelun yksikkökustannuksiin.

2.2 Verkkopalvelut osana kokonaisarkkitehtuuria ja palveluiden viitearkkitehtuureja

Verkkopalveluita suunniteltaessa täytyy huomioida julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin asettamat vaatimukset sekä oman organisaation vaatimukset.

Kokonaisarkkitehtuuri on suunnittelutapa, joka auttaa organisaatiota hahmottamaan, kuinka sen eri osa-alueet toimivat yhdessä saavuttaakseen liiketoiminnalliset tavoitteet. Kokonaisarkkitehtuurityön tarkoituksena on luoda kokonaisuus, jonka kaikki eri osat tukevat toisiaan.

Jos omassa organisaatiossa on myös muita toimialaan liittyviä viite- tai muita arkkitehtuureja, esim. sähköisen asioinnin viitearkkitehtuuri, tulee ne ottaa huomioon.

2.3 Verkkopalvelu osana tiedonhallintaa

Verkkopalvelun suunnittelu ja kehitys vaativat organisaation omien tiedonhallintaprosessien noudattamista. Tiedonhallintaprosessi tarkoittaa mm. sitä, kuinka yrityksessä kerätään, käsitellään ja tallennetaan tietoja, miten ihmiset ja sovellukset käyttävät tietoja ja kuinka tietoja suojataan.

Lisäksi on huomioitava erilaiset järjestelmät, joita organisaatio käyttää tiedonhallintaan, esim. asianhallintajärjestelmä. Näiden järjestelmien ja verkkopalvelun välinen suhde kannattaa ottaa huomioon, eli kuinka tiedot päivittyvät näiden välillä. Organisaatiorajojen yli tapahtuvassa tiedonsiirrossa on olennaisina vaatimuksina tietojen yhteensopivuus ja hallinta eri järjestelmien välillä.

Dokumenttien ja materiaalien säilyttämisen vaatimukset tulee ottaa huomioon, sekä suunnitteluvaiheessa tulee selvittää mm. tietojen arkistointivelvoitteet.

2.4 Verkkopalvelun johtaminen ja hallinta

Hallintamallin laatimiseen liittyviä tehtäviä ovat mm. roolien määrittely ja sopiminen eri tuotannon vaiheissa, kehittämistyön rahoituksen sopiminen, sekä hallintamallin kuvantaminen ja käyttöönotto varmistaen vaadittavien resurssien riittävyys.

Verkkopalvelun kehittämismallin valinta

Verkkopalveluiden kehittämismalleja on useita perinteisistä vesiputousmalleista ketterän kehittämisen malleihin. Kehittämismallin valinta täytyy perustua organisaation osaamiseen ja resursseihin sekä kehitettävän palvelun käyttötarkoitukseen.

Kehittämismallista riippumatta verkkopalvelun kehittäminen vaatii tilaajalta osaamista sekä aikaa huolehtia siitä, että tilattu ratkaisu täyttää asetetut vaatimukset. Ketterissä kehittämismalleissa tilaajan on suotavaa pystyä sitoutumaan nopeaan reagointiin, palautteen antoon ja päätöksentekoon. Kehittämisen tulee olla jatkuvaa ja jatkua myös käyttöönoton jälkeen.

Verkkopalvelu suositellaan toteutettavan projektina tai projekteina ja niissä suositellaan käytettävän organisaation omia projektiprosesseja tai muita yleisiä projektimenettelyitä. (ks. esim. SFS-ISO 21502 Ohjeita projektinhallinnasta -standardi).

3. Esiselvitys verkkopalvelun kehittämisestä

Verkkopalvelun kehittämistä varten tulee tehdä esiselvitys, joka koostuu mm. nykytilan selvittämisestä, kehittämisen kustannusten ja riskien arvioinnista, toimintaympäristön kartoituksesta ja toteutustavan määrittelystä.

Esiselvitys voi myös tuottaa päätöksen, että verkkopalvelua ei lähdetä toteuttamaan. Tarkempaa tietoa esiselvityksestä löytyy JHS-90-suosituksesta luvusta 6.

3.1 Verkkopalvelun konseptin määrittely

Organisaation vaatimusten ja verkkopalvelun käyttäjien tarpeiden perusteella tehdään konseptisuunnitelma, jossa määritellään verkkopalvelun pääpiirteet ja tavoitteet perustuen organisaation vaatimuksiin ja käyttäjätarpeisiin. Konseptisuunnitelma on dokumentoitu kuvaus verkkopalvelun ideasta.

Konseptisuunnitelmassa käsitellään verkkopalvelusta yleensä seuraavia asioita:

• tavoitteet

• käyttäjäryhmät ja niiden tarpeet

• pääväittämä ja arvolupaus

• suhde muihin palveluihin

• ulkoasu ja graafinen ilme

• sisältö ja viestinnälliset ulottuvuudet

Konseptointi voidaan tehdä esiselvityksessä tai sen jälkeen ja sitä tulee kehittää koko kehittämisprosessin ajan mm. käyttäjäpalautteiden perusteella.

3.2 Verkkopalvelun käyttöliittymäkonsepti

Käyttöliittymästä tehtävä konseptisuunnitelma tehdään usein käyttöliittymämalleina (ts. rautalankamalleina) ja keskeiset ominaisuudet kuvataan kirjallisesti. Konseptisuunnitelmassa kuvataan verkkopalvelun rakenteeseen liittyviä asioita, kuten tietorakenne ja navigaatio, osakokonaisuuksien alustavat päänäkymät, alustava sivupohjan rakenne ja käyttöliittymä logiikan periaatteen.

Käyttöliittymän konsepti ei kuitenkaan ole käyttöliittymäsuunnitelma vaan alustava hahmotelma siitä.

3.3 Verkkopalvelun visuaalisen ilmeen konsepti

Verkkopalvelun visuaalisen ilmeen konseptisuunnitelma on yleensä graafinen luonnos tai ehdotus, jonka yhteydessä voidaan kuvata visuaalisen suunnittelun tavoitteita ja lähtökohtia. Esimerkiksi millaista mielikuvaa ilmeen tulee välittää, miten se ilmaisee verkkopalvelun lajityypin ja minkälaisiin kohderyhmiin pyritään vetoamaan.

Visuaalisen ilmeen konseptisuunnitelmaa ei tarvitse toteuttaa heti alussa, vaan se usein suunnitellaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

4. Verkkopalvelun suunnittelu ja vaatimusmäärittely

Verkkopalvelun suunnittelussa ja vaatimusmäärittelyssä keskitytään palvelun toiminnallisiin ja ei-toiminnallisiin vaatimuksiin. Tässä vaiheessa määritellään myös palvelun rakenne, käyttöliittymä ja sisältöön liittyvät tekijät.

Vaatimusmäärittelyvaiheessa on tärkeää ottaa huomioon seuraavat tehtävät:

• Verkkopalvelun toiminnallisuudet ja vaatimukset määritellään suunniteltuna kokonaisuutena, jossa noudatetaan organisaation omaa tai yleisiä projektin- ja sovelluskehitysmenetelmiä.

• Projektin tuotoksille määritellään laatukriteerit, joiden tulee olla todennettavat ja tarpeeksi kattavat.

• Käyttäjien tarpeet ja organisaation strategia huomioidaan palvelun vaatimusten ja toiminnallisuuksien määrittelyssä.

• Otetaan huomioon kokonaisarkkitehtuurin asettamat linjaukset ja vaatimukset, lainsäädäntö sekä tulevat teknologiat ja käyttötavat.

• Verkkopalvelun toimintalogiikka ja rakenne tulee suunnitella. Suunnitelma sisältää toimintaprosessit, tietomallin, käyttötapaukset tai -skenaariot, ja yhteydet muihin järjestelmiin.

• Tarkastellaan verkkopalvelun käytettävyyden ja esteettömyyden vaatimuksia.

• Luodaan alustava testaussuunnitelma ja testitapaukset käyttötapausten pohjalta.

JHS-90 suosituksessa on listattuna myös vaatimuksia hyvälle verkkopalvelulle. Näitä ovat mm. asioinnin eteneminen asiakkaan näkökulmasta loogisesti, tietojen tulee olla löydettävissä helposti sekä verkkopalvelun tulee vaatia tunnistautumista vain silloin, kun se on palvelun tuottamisen kannalta välttämätöntä. Lisäksi viranomaisia velvoittava lainsäädäntö tulee ottaa huomioon suunnittelussa ja vaatimusten määrittelyssä. (Lue lisää JHS-90 suosituksen luvusta 7.1.)

4.1 Verkkopalvelun käyttäjälähtöisyyden vaatimukset

Verkkopalveluilla on myös käyttäjälähtöisiä vaatimuksia, jotka sisältävät käytettävyyteen, käyttökokemukseen, saavutettavuuteen ja esteettömyyteen liittyvät vaatimukset. Verkkopalvelu tulee suunnitella tukemaan eri käyttäjäryhmien todellisia tarpeita heidän lähtökohdistaan.

Verkkopalvelun käytettävyys ja käyttökokemus ovat tärkeitä tekijöitä suunnittelussa. Käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka helppoa, miellyttävää ja tehokasta palvelun käyttö on, ja käyttökokemuksella tarkoitetaan sitä, millainen kokonaiskokemus ja tunne käyttäjälle muodostuvat palvelusta.

4.2 Verkkopalvelun esteettömyys ja saavutettavuus

Verkkopalvelun saavutettavuuteen ja esteettömyyteen panostamalla edistetään käyttäjien yhdenvertaisuutta.

Esteettömistä ja selkeistä verkkopalveluista hyötyvät kaikki käyttäjät, mutta erityisesti esimerkiksi:

• iäkkäämmät henkilöt,

• henkilöt, joilla on näkö- tai kuulovamma

• henkilöt, joilla on oppimis-, lukemis- tai kirjoitusvaikeuksia

Esteettömyysvaatimukset kannattaa huomioida jo suunnitteluvaiheessa ja teknisessä toteutuksessa.

Tässä muutamia suosituksia, joita kannattaa huomioida esteettömyysvaatimusten määrittelyssä:

• Pyri esteettömyydessä vähintään WCAG 2.1-ohjeistuksen AA-tasolle

• Käytä verkkopalvelussa helposti ymmärrettävää kieltä ja termistöä

• Verkkopalvelun tulee olla käytettävissä erilaisilla laitteilla ja apuvälineillä, esim. ruudunlukuohjelmalla.

Verkkopalvelun käytön aloittamisen on oltava mahdollisimman helppoa ja palvelun käyttämiseen tulee olla saatavilla tukea ohjeistuksina tai asiakaspalveluna.

Lue lisää JHS-90 suosituksen esteettömyys ja saavutettavuus- osiosta (luku 7.1.1.1.2.)

4.3 Verkkopalvelun tietomallin määrittely

Tietojen löydettävyyden kannalta verkkopalvelun sisällölle tulisi määritellä tietomalli ja tuottaa systemaattisesti metatiedot jonkin mallin, sanaston tai ontologian perusteella.

Tietomalli on ikään kuin rakennusohje, joka kertoo, miten tiedot järjestetään verkkopalveluun ja millaisia asioita ne sisältävät. Kun tiedot on organisoitu tietomallin mukaisesti, se helpottaa käyttäjien navigointia ja tiedon löytymistä.

Metatiedot puolestaan ovat kuvailevia tietoja, jotka liitetään jokaiseen verkkopalvelusta löytyvään tietoon tai aineistoon. Ne kertovat sisällön luonteesta, aiheista ja ominaisuuksista.

Nämä metatiedot suositellaan tehtäväksi yleisesti käytössä olevien käsitteiden, eli sanastojen ja ontologioiden mukaisesti. Niitä on löydettävissä Finto.fi-palvelusta.

Tietomallin määrittelyssä tulee hyödyntää JHS 183 Julkisen hallinnon palvelujen tietomalli ja ryhmittely verkkopalveluissa- suositusta.

Tietoarkkitehtuuriin ja tiedonhallintaan liittyvät periaatteet tulee huomioida tietomallia ja metatietoja laatiessa. Näillä tarkoitetaan erilaisia tiedonhallintaan liittyviä osa-alueita, kuten tietovarastoja, tietojen integrointisuunnitelmia, laadun varmistamista ja tietoturvaa.

4.4 Verkkopalvelun sisällön ja rakenteen suunnittelu

Verkkopalvelun sisällön täytyy olla palvelun tavoitteiden ja käyttötarpeiden kannalta olennaista, ajantasaista ja luotettavaa. Sen sisällölle kannattaa määritellä yleiset laatuvaatimukset ja kriteerit, sekä ohjeistaa nämä sisällöntuotannosta vastaaville henkilöille.

Sisällöntuotannon tulee olla suunniteltua ja selkeästi organisoitua. Roolit ja vastuut tulee olla selkeitä, esim. palvelun kehittämisestä, ylläpidosta ja viestinnästä vastaavien kesken. Tosin, eri rooleissa toimivat voivat tarvittaessa olla mukana sekä sisällöntuotannossa, että sisällön kehittämisessä.

Rakenteen suunnittelu kannattaa aloittaa rakennekartoituksella, jossa mietitään kokonaisrakenne ja eri sivujen keskinäiset yhteydet. Tavoitteena on suunnitella rakenne, joka vastaa sitä miten käyttäjät lähestyvät asiointia verkkopalvelussa ja ottaa huomioon heidän tarpeensa asiointipolulla. Rakenne suositellaan suunnitella sellaiseksi, että sen ylläpito on yksinkertaista ja nopeaa. Erityisryhmille, kuten ammattikäyttäjille, on tarvittaessa tehtävä omat osionsa palvelussa.

Rakenteen lisäksi käyttöliittymää on myös suunniteltava. Käyttöliittymäsuunnittelulla tarkoitetaan ensisijaisesti esim. sivupohjien ja navigaation suunnittelua. Käyttöliittymään ja käytettävyyteen liittyy vahvasti graafinen ulkoasu, sisältö ja toiminnallisuudet.

Lisää käyttöliittymän suunnittelusta JHS-90 suosituksessa luvussa 7.1.5.

5. Verkkopalvelun hankinta

Verkkopalvelun suunnittelun ja vaatimusten määrittelyn jälkeen tulisi tehdä päätös siitä, miten toteutus ja hankinta tapahtuu. Verkkopalvelun hankinta ulkoisilta toimijoilta vaatii huolellisen suunnitelman ja sopivan hankintamenetelmän.

Hankinnassa ja kilpailutuksessa tulee huomioida useita eri tekijöitä. Tarjouspyyntö tulee laatia lainsäädäntöjen ja organisaation omien hankintaohjeiden mukaisesti. Siinä tulee listata verkkopalvelulta vaadittavat ominaisuudet mahdollisimman konkreettisesti. Tarjouspyynnössä pitää muistaa huomioida myös esteettömyyteen liittyvät tekijät.

Lue myös meidän vinkit ohjelmistoyrityksen valintaan, kun kilpailutus on edessä.

6. Verkkopalvelun toteutus, testaus ja käyttöönotto

Verkkopalvelun kehittämisessä ja toteutuksessa on useita eri vaiheita, joista jokaiseen kannattaa tehdä huolellinen suunnitelma.

Toteutuksen valmistelussa kannattaa varmistaa sen vaatimat resurssit ja määritellä tarkoin työnjako, roolit ja vastuualueet. Projektin toteutukselle on suotavaa määritellä kattavat ja todennettavat laatukriteerit, jotta voidaan mitata lopullisen tuotoksen onnistumista.

Testausvaihetta varten kannattaa laatia hyvissä ajoin testaussuunnitelma ja -aikataulu. Jokaisesta testauskierroksesta kannattaa tehdä kattavaa raportointia, joita voi hyödyntää seuraavilla testauskierroksilla.

Mikäli verkkopalvelun toteutukseen kuuluu pilotointi, tulee huolehtia osallistuvien tahojen kouluttamisesta ja tuen järjestämisestä pilotoinnin ajaksi.

Ennen verkkopalvelun käyttöönottoa tulee varmistaa, että ylläpidolle ja kehittämiselle on varattu riittävät resurssit ja niiden parissa työskentelevien vastuualueet ovat jo etukäteen sovittuina. Tulee myös varmistaa, että kaikki vakavat ja kriittiset virheet on korjattuna, esteettömyydelle asetetut vaatimukset täyttyvät ja että tarvittavat sopimukset ovat kunnossa.

7. Verkkopalvelun ylläpito

Verkkopalvelun ylläpito ja kehittäminen on jatkuva prosessi. Uusien versioiden kehittäminen tulee olla suunnitelmallista ja hallittua, esim. versionhallinnan avulla. Uusien versioiden käyttöönotto täytyy hoitaa niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän häiriöitä verkkopalveluiden käyttäjille.

Verkkopalvelun toimintaa tulee seurata, esim. käyttäjäseurannan ja -palautteen avulla, sekä sitä tulee kehittää näiden perusteella. Tärkeintä on selvittää, kokevatko käyttäjät sen hyödylliseksi ja vastaako se heidän tarpeitaan, sekä onko palvelu helppokäyttöinen ja nopea. Seurannalla myös pyritään varmistamaan, onko verkkopalvelu saavuttanut asetetut tavoitteet. Esimerkiksi käsittelykustannusten pieneneminen kertoo siitä, että organisaation toiminta on tehostunut verkkopalvelun käyttöönoton myötä.

8. Tietoturvallisuus

Julkisen hallinnon verkkopalvelun kehittämis- ja toteuttamisprosessissa täytyy huomioida tietoturvallisuuteen liittyvät tekijät.

Olennaisia tekijöitä tietoturvallisuuteen liittyen on muun muassa:

• palveluun tunnistautuminen

• henkilötietojen kerääminen, käsittely, rekisteröinti ja niiden suojaaminen

• viruksen torjunta

• tietoliikenteen ja palvelimen toiminnan varmistaminen

Tietoturvallisuuteen liittyvissä asioissa on suositeltavaa noudattaa VAHTI-ohjeita, jotka löytyvät mm. VM:n sivuilta https://www.vm.fi/vahti sekä https://www.vahtiohje.fi.

Yhteenveto

Tässä artikkelissa on käyty läpi JHS-90 Julkisten verkkopalvelujen suunnittelu ja kehittäminen- dokumentin suositukset tiivistetysti läpi. Suosituksia on paljon lisää, joten koko listaukseen voi tutustua alkuperäisessä lähdemateriaalissa.

Toivottavasti tämä artikkeli avasi hieman lyhyemmin minkälaisia suosituksia verkkopalveluiden kehittämiseen on, ja mitä kaikkea muuta siihen kuuluu.

Meillä Haltulla on paljon kokemusta julkisen hallinnon verkkopalveluiden kehittämisestä, joten osaamme toimia JHS-90 suositusten mukaisesti. Lue lisää, kuinka toteutamme verkkopalveluita julkiselle sektorille!