Kuvaus siitä kuinka WCAG:n suosituksista tulee osa Suomen lainsäädäntöä. Ensiksi suosituksista tulee osa eurooppalaista standardia EN 301 549, joka astuu voimaan kun se mainitaan Euroopan virallisen lehden liitteissä. Saavutettavuuslainsäädännössä on maininta Virallisen lehdestä josta standardi päätyy vaatimukseksi lakiin.
Web content accessibility guidelines WCAG eli verkkosisällön saavutettavuussuositukset eivät ole uusi surinasana, vaan ovat juuri nyt suurennuslasin alle nouseva käsite. Ensimmäinen versio näistä suosituksista on julkaistu jo vuonna 1999, kun taas versio 2.0 on julkaistu 2008 ja versio 2.1 vuonna 2018. Suurennuslasin alle saavutettavuussuositukset ovat nousemassa nyt hallituksen esityksen takia, joka toteutuessaan tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että kaikkien julkisten tahojen tuottamien digitaalisten palvelujen tulee olla saavutettavia. Tarkemmin lakiesityksestä olemme kirjoittaneet kirjoituksessa Vaikeinta saavutettavuudessa on reklamointi.
Maailmassa on arvioitu olevan yli miljardi ihmistä, joilla on jokin vamma, joka haittaa palvelun saavuttamista. Tämä on n. 15 % maailman ihmismäärästä eli Suomen mittakaavassa vajaa miljoona ihmistä. Verkkosisällön saavutettavuussuositusten noudattaminen tekee palveluista myös muulla tavoin käytettävämpiä, sillä ne pakottavat suunnittelijat, kehittäjät ja sisällöntuottajat miettimään asioita käyttäjäkeskeisen suunnittelun näkökulmasta. Monet saavutettavuusongelmat pystyttäisiinkin korjaamaan tekemällä palvelut käyttäjäkeskeisen suunnittelun metodien avulla. Olemme käsitelleet saavutettavuutta myös ohjelmistokehityksen näkökulmasta artikkelissamme “Saavutettavuus ohjelmistokehityksessä”.
Käyttäjäkeskeinen suunnittelu kuitenkin pyrkii miettimään lähinnä pääasiallisia käyttäjäryhmiä, joka julkisten palvelujen osalta harvoin on vammaiset ihmiset. Lakiesityksen mukaan saavutettavuusvaatimukset määritellään Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jossa ainoastaan viitataan noudatettavaan standardiin. Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan eurooppalaiseen standardiin EN 301 549 V1.1.2. Standardissa viitataan W3C:n WCAG 2.0 saavutettavuussuosituksiin. Samoissa perusteluissa mainitaan myös, että W3C olisi laatimassa uutta versiota WCAG-suosituksista, jolloin eurooppalainen standardi ja lain edellyttämät saavutettavuusvaatimukset muuttuisivat.
WCAG 2.1:sta on tullut W3C:n suositus kesäkuussa 2018 ja eurooppalainen standardi EN 301 549 on päivitetty elokuussa 2018 versioon 2.1.2. Käytännössä lain noudattaminen vaatii siis W3C:n WCAG 2.1 -suosituksen noudattamista verkkosisältöjen osalta. W3C on Tim Berners-Leen vuonna 1994 perustama organisaatio, joka vastaa internetin standardoinnista. WCAG tulee sanoista web content accessibility guidelines, eli suomeksi verkkosisällön saavutettavuussuositukset.Koska WCAG on kokoelma vain verkkosisältöihin liittyviä suosituksia, ei sitä voida soveltaa suoraan mobiilisovelluksiin. Saavutettavuutta koskeva eurooppalainen standardi sisältää kuitenkin mobiilisovellusten saavutettavuutta koskevat saavutettavuusvaatimukset.
WCAG 2.1
WCAG 2.1 on standardi, joka tähtää siihen, että verkkosisällöt ovat saavutettavia laajemmalle kohderyhmälle. Tähän kohderyhmään kuuluvat ihmiset, joilla on esimerkiksi luki- tai oppimishäiriö, kuulo-, näkö- tai kehitysvamma. Myös näiden yhdistelmät sekä fyysiset vaivat, jotka hankaloittavat palvelun käyttöä luetaan samaan. Näistä riippumatta, käyttäjän pitäisi saada asiansa hoidettua digitaalisissa palveluissa.Nämä saavutettavuussuositukset eivät ole uusi surinasana, vaan omat juuri nyt suurennuslasin alle nouseva käsite. Ensimmäinen versio näistä suosituksista on julkaistu jo vuonna 1999, kun taas versio 2.1 on julkaistu 2018. Suurennuslasin alle saavutettavuussuositukset ovat nousemassa nyt hallituksen lakiesityksen takia, joka toteutuessaan tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että kaikkien julkisten palvelujen tulee olla saavutettavia. Tarkemmin lakialoitteesta olemme kirjoittaneet kirjoituksessa Vaikeinta saavutettavuudessa on reklamointi. Kuitenkin esimerkiksi perustuslaki on vaatinut omilla sanamuodoillaan saavutettavuutta jo ennen nykyistä lakia.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.Perustuslaki, 6 §, toinen momentti
Käytännössä
Saavutettavuussuositukset eivät ole päänsärky, jonka voi heittää suoraan sovellustoimittajien hartioille. Saavutettavuuteen pystyy vaikuttamaan jokainen ihminen, luo mitä tahansa sisältöä, jota kuka tahansa muu kuluttaa. Esimerkiksi videoiden, tekstien ja kuvien tuottaminen on työtä, jossa saavutettavuus on otettava huomioon. Erilaisten sisältöjen käyttäminen on edelleen suositeltavaa, sillä niillä on suuri vaikutus palvelujen käyttäjäkokemukseen. WCAG:n tavoite ei siis ole rajoittaa videoiden, tekstien, kuvien tai muiden sisältöjen käyttämistä, vaan varmistaa, että kaikilla käyttäjillä on mahdollisuus päästä käsiksi sisältöjen tarjoamaan informaatioon.Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että jokaisen käyttäjän tulee pystyä käyttämään sivustoa yhtä nopeasti tai samalla tavalla, sillä eri modaliteettien avulla sivuston käyttäminen on erilaista, jolloin esimerkiksi puhesyntetisaattorilla sivuston sisällön kuluttaminen on hitaampaa.Eurooppalainen standardi, johon lakiesityksen vaatimukset perustuvat, vaatii että verkkopalvelun saavutettavuuden tulee olla vähintään WCAG 2.1 -suosituksen AA-tasolla. Koska WCAG sisältää tasot A, AA ja AAA, lain saavutettavuusvaatimusten täyttäminen ei tarkoita, että palvelut olisivat kaikille saavutettavat.Seuraavassa esitetään joitain keskeisempiä WCAG 2.1:n saavutettavuusvaatimuksia. Saavutettavuusvaatimuksiin kannattaa kuitenkin tutustua kokonaisuudessaan, jotta palvelusta voidaan tehdä mahdollisimman saavutettava.
Tekstit
Tekstimuotoisella sisällöllä tulee olla tarpeeksi suuri kontrasti suhteessa taustaan. Kontrastin tulee olla vähintään 4,5:1. Jos teksti on fonttikooltaan yli 18 pt tai lihavoituna 14 pt, kontrastin tulee olla vähintään 3:1. Jos teksti on kuvana, tekstillä on samat kontrastivaatimukset. Logoissa olevissa teksteissä ei ole kontrastivaatimusta. Jos teksti on koristeena, ei näy kenellekään tai on osana kuvaa, jossa on merkittävästi muutakin visuaalista sisältöä, kontrastivaatimusta ei ole. Tekstin kokoa pitää myös pystyä muuttamaan 200 % ilman avustavia teknologioita siten, että toiminnallisuudet tai sisältö eivät häviä.
Ei-tekstimuotoinen sisältö
Kaikelle ei-tekstimuotoiselle sisällölle pitää tarjota vaihtoehtoiset tekstit. Jos ei-tekstimuotoinen sisältö on vain koristeena tai auttaa muotoilussa, se pitää implementoida niin, että avustavat teknologiat kuten ruudunlukijat voivat jättää ne käsittelemättä.
Aikariippuvaiset mediat
Lakiesitys ja WCAG puhuvat aikariippuvaisesta mediasta (time-based media), joka tarkoittaa videoita ja ääntä. WCAG:n mukaan sekä tallennetut että livenä julkaistavat sisällöt tulee tekstittää. Lakiesityksen mukaan tallenteina palvelusta löytyvät sisällöt tulee olla tekstitettynä viimeistään kaksi viikkoa julkaisun jälkeen. Lakiesitys kuitenkin jättää vaatimuksen ulkopuolelle livesisällön, ellei se tule myöhemmin tallenteena palveluun, jolloin se pitää viimeistään tekstittää.
Kuvat
Esimerkiksi olennaista sisältöä ei enää saa olla kuvissa, sillä kuvia ei voida lukea tekstiksi. Tietenkin kuvituskuvien, logojen ja muiden käyttö on edelleen sallittua ja oikein suotavaa, mutta esimerkiksi kuva vaikkapa lomakkeesta tai tapahtuman tiedoista ei saa sisältää sellaista tietoa, jota ei pystytä esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla lukemaan näytöltä.
Navigointi
Jos järjestelmän näkymissä on elementtejä tai osioita, jotka toistuvat useissa näkymissä, ne pitää pystyä ohittamaan tarvittaessa. Esimerkiksi nettisivujen navigaation ohi pitää pystyä hyppäämään ruudunlukijaa käytettäessä.Jokaisella järjestelmän sivulla tulee olla otsikko, joka kuvaa sisällön aiheen ja tarkoituksen. Samoin sisällön otsikoiden ja lomakkeen kenttien nimien täytyy olla kuvaavia.
Semanttiset Html-elementit
Elementtien käyttäminen oikein vaikuttaa mahdollisesti positiivisesti hakukonetuloksiin, sillä robotti, joka tutkii verkkosivujen semanttisuutta ja niiden käyttöä on ikään kuin ‘sokea käyttäjä’, sillä se ei näe miten tieto jäsentyy visuaalisesti, vaan tietää mihin elementtiin tieto liittyy. Sama robotti rankaisee semanttisten elementtien väärin käyttämisestä laskemalla hakutulosten vastaavuutta.
Käytettävä
Järjestelmän pitää olla käytettävissä pelkkää näppäimistöä käyttäen tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi siveltimen vetoja vaativan piirustusohjelman on poikkeus sääntöön. Näppäimistöä käytettäessä käyttäjä ei saa päätyä umpikujaan, josta ei pääse pois näppäimistöä käyttämällä. Jos elementtien järjestyksellä on merkitystä, niin esimerkiksi näppäimistöltä käytettäessä elementistä toiseen siirryttäessä siirtymisjärjestyksen pitää säilyttää tämä merkitys.Jos sisällön käyttämiseksi on olemassa aikaraja, käyttäjän pitää pystyä ottamaan se pois päältä, säätämään sitä tai siirtämään sen täyttymistä. Poikkeuksena ovat reaaliaikaiset järjestelmät, joissa aikarajalle ei ole vaihtoehtoa, esimerkiksi huutokaupat. Poikkeuksena pidetään myös tilannetta, jossa aikaraja on olennainen osa järjestelmän toimintaa.
Ymmärrettävä
Sisällön informaatio, rakenne ja keskinäiset suhteet, jotka näkyvät sisällön esitystavassa tulee olla määritettävissä ohjelmallisesti tai niiden pitää olla saatavilla tekstinä. Myös sisällön oikea lukemisjärjestys tulee olla ohjelmallisesti määritettävissä. Sisällön ymmärtäminen ei saa perustua ainoastaan aistittaviin ominaisuuksiin kuten muotoon, väriin, kokoon tai sijaintiin näkymässä.
Saavutettavuus ja käytettävyys
Kun lukee WCAG:n suosituksia, huomaa paljonkin päällekkäisyyksiä käytettävyyden vaatimusten kanssa. Esimerkiksi osan saavutettavuusvaatimuksista täyttää jo sillä, että sisältö ja toiminnallisuudet ovat Nielsenin heuristiikkojen mukaiset.
